Kurssilla käsitellään sosiaalisen todellisuuden luonnetta tarkastelevan sosiaalisen ontologian kysymyksiä. Erityisesti tarkastelussa on nk. kollektiivisen intentionaalisuuden lähestymistapa, jonka keskeisiä edustajia ovat olleet Margaret Gilbert, Raimo Tuomela, John Searle, Michael Bratman.
Sosiaalinen todellisuus on jollain tavoin ihmismielestä, ihmistoiminnasta riippuvaista, jollain tavoin sosiaalisesti konstruoituvaa. Se ei kuitenkaan ole yksilön mielestä (jonka piirre on intentionaalisuus, maailmaan viittaavuus), haluista tai tahdosta riippuvaista, vaan kollektiivisesti tuotettua. Kaksi keskeistä kysymysjoukkoa kollektiivisen intentionaalisuuden lähestymistavan kannalta on: 1) mistä kollektiivisissa uskomuksissa, aikomuksissa, tunteissa, teoissa on kyse? (eli: millainen ilmiö on kollektiivinen intentionaalisuus itse?). Ryhmillähän ei ole kokevaa mieltä samaan tapaan kuin yksilöillä, joten voiko niillä olla uskomuksiakaan, tai voivatko ne olla toimijoita? 2) Miten sosiaalinen ja institutionaalinen todellisuus (normit, organisaatiot, käytännöt, rakenteet, ryhmät, instituutiot) on riippuvainen kollektiivisesta intentionaalisuudesta, esim. kollektiivisesta hyväksynnästä? (eli: miten muut sosiaalisen maailman ilmiöt selittyvät kollektiivisen intentionaalisuuden avulla?).
Kriitikoiden mukaan kollektiivinen intentionaalisuus ei ole keskeisin tai ainakaan ainoa sosiaalisen maailman rakentumista selittävä tekijä, mutta lähestymistavan puolustajien mukaan ei ole liioittelua sanoa, että se on keskeisin. Joka tapauksessa kollektiivisen toiminnan, aikomisen, uskomisen, hyväksynnän luonne on itsessään merkittävä sosiaalisen elämän alue. Kurssilla tarkastellaan myös lähestymistavan kritiikkejä.
- Opettaja: Arto Laitinen